Osa ihmisistä ajattelee hevosta vain harraste välineenä, joka myydään kun se ei ole enää arvokas tai kilpailukunnossa. Minä en.
Aloin tässä yksi päivä miettimään minkä arvoinen hevoseni on minulle. Onko se vain se kilpailuväline, vai onko se muutakin. Minulle on ihan sama onko hevonen 100 euron ex-ravuri vai 10 miljoonan euron arvoinen estetykki, se on minulle aivan sama, se on aina hevonen.
Mitä ajattelet tästä?
Mitä ajattelet tästä?
Kilpailet kalliilla estehevosellasi jo viidettä kautta. Teillä on paljon yhteisiä muistoja, hyviä ja huonompia. Hyppäsit juuri puhtaasti ja nopeimmin 100cm luokan. Uusinnassa luottohevosesi oli taas kääntynyt aina kuin kolikon päällä, ja pitemmät välit otitte huomattavasti aikaa kiinni, menitte johtoon ja sijoituitte ensimmäisiksi. Seuraavana päivänä hevosesi on normaalisti tarhassa ja traktori säikyttää sen pahanpäiväisesti. Se painelee aidasta läpi ja juoksee ympäriinsä tallin liukkaalla, jäisellä pihalla. Eteen tuleekin mutka, eikä hevosesi kykene jarruttamaan. Hokit pettävät liukkaalla jäällä ja hevosesi kaatuu maahan, mutta nousee nopeasti ylös saaden takajalkansa loukattua. Eläinlääkäri kertoo että vamma paranee, mutta vaatii aikaa ja rauhassa etenemistä. Hyppyhevosta siitä ei enää tule.
Mitä tekisit? Myisitkö hevosesi vai hoitaisit jalan kuntoon?
Minä mahdollisuuksien mukaan hoitaisin jalan kuntoon, vaati se sitten kuukauden, tai puolenvuoden hoitoa. Ajattelisin vain hevosta, en itseäni ja uraani kilparatsastajana. Tekisin sen kanssa töitä maasta käsin kunnes pääsisin takaisin selkään.
Mitä mieltä itse olen omasta hevosestani?
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että mitä ikinä vastaan tuleekin niin oman urani takia en luopuisi hevosestani. Vaikka mun pittäisi vain maastoilla, enkä voisi hypätä, se olisi silloin ihan yhdentekevää. Kunhan vain saisin pitää hevoseni, itselle tärkeän ystävän.
Haluaisitteko että pitäiin taas arvonnan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti